Avioehto ja omaisuuden ositus

Avioehto vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Ositus tarkoittaa, että puolisoiden omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Puolisoiden netto-omaisuuksia verrataan toisiinsa ja enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava aviopuoliso joutuu luovuttamaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Netto-omaisuudella tarkoitetaan omaisuutta, joka jää jäljelle, kun varoista vähennetään velat. Tasinkoa täytyy luovuttaa niin paljon, että molemmilla puolisoilla on osituksen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tähän pääsääntöön pystyy vaikuttamaan avioehtosopimuksella, jossa voidaan määrätä, mikä omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Avioehto voidaan tehdä olemaan voimassa sekä avioerotilanteessa että avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai vain toisessa näistä tapauksista. Mikäli avioehtosopimus on voimassa esimerkiksi vain avioerotilanteessa, avio-oikeus on voimassa täysimääräisenä, mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan.

Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän omistamaan asuntoon tai yritykseen. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu omaisuus.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Asianajajan tai varatuomarin laatiman avioehdon voi tilata täältä